4-vuotias kiharapäinen poika julistaa tulleensa lyömään
Saatanalle kaksi mustaa silmää. Hänen vanhempansa väittävät hänen olevan nuorin
pappisvihkimyksen saanut evankelista. Nelivuotias
saarnaa synneistä ja parannuksesta, vihkii aviopareja ja kerää rahaa. Marjoe Gortner
on tullut kaupunkiin kiertävän sirkuksensa kanssa.
Vuonna 1944 syntyi pappisperheeseen poika, jolle annettiin
kutsumanimeksi Marjoe (yhdistelmä Marystä ja Josephista). Pojan ollessa
4-vuotias, isä Vernon sai ajatuksen ruveta käyttämään hyväkseen pojan
luontaista kykyä esiintymiseen ja näyttelemiseen. Toistuvalla hukuttamiskidutuksella Marjoen
päähän iskostettiin ajatusta, että hän olisi saanut jumalallisen viisauden
kylpiessään. Häntä treenattiin pitämään mahdollisimman näyttäviä saarnoja
ilmeineen ja eleineen. Vanhemmat kehittelivät myös lukuisia tehokkaita keinoja
rahan keräämisen ja saarnaamisen yhdistämiseen.
Seuraavan n.12 vuoden aikana Marjoen vanhemmat olivat
keränneet pojan avulla arviolta n.3 miljoonan dollaria. Marjoen täytettyä 16
vuotta, pappisisä Vernon päätti ottaa rahat ja kadota. Katkera teini muutti
äitinsä kanssa San Franciscoon, missä hän eli hippielämää suhteessa
huomattavasti vanhemman naisen kanssa. Muutaman vuoden hiljaiselon jälkeen
Marjoe päätti rahapulassaan palata evankelistauralle. Hän loi suurieleisen evankeliointishown,
jonka tähtenä hän kiersi maata kuin kuka tahansa a-luokan rocktähti.
1970-luvun
alkupuolella elämä ihmismassoja manipuloivana huijarina kävi liian raskaaksi
Marjoelle, ja hän alkoi tuntea yhä enemmän syyllisyyttä ja väsymystä ihmisten
rahojen viemisestä. Päätös lopettaa evankelioiminen oli jo kypsynyt, kun
dokumentaristit Howard Smith ja Sarah Kernochan tiedustelivat häneltä
mahdollisuutta seurata kameroiden kanssa hänen kiertueellaan. Marjoe
Gortnerilla oli kuitenkin vielä parempi idea tarjottavanaan. Hän lupasi ottaa
heidät jäähyväiskiertueelleen ja paljastaa kaikki alansa salat kameran edessä,
niin hänen omat temppunsa, kuin myös tutuiksi tulleiden kollegoiden temput.
Marjoe kertoo, kuinka tietynikäiset vanhemmat naiset ovat
otollista riistaa ja kuinka heidän äidillisiä viettejään voidaan käyttää
hyväksi. Musiikkia käytetään harkitusti, välillä rauhoitetaan ja välillä sillä
luodaan hedelmälliset olosuhteet ekstaattisille ”pyhän hengen virtaamisille”.
Sitten tulevat rahankerääjät, jotka odottavat ihmisten nytkähtelyjen,
vapinoiden ja huutojen rauhoittumista saadakseen rahat liikkeelle. Kuvatuista
saarnauskokouksista hän osoittaa hetket, jolloin on paras aika kertoa Jeesuksen
vierailleen henkilökohtaisesti, ja jolloin on otollisin pyytää rahaa. Marjoen
oma suosikkitemppu oli maalata näkymättömällä musteella risti otsaansa. Puheen
edetessä ja hien virratessa, hiki tuo ristin näkyviin aina yhtä vaikuttavasti
ja yleisö on kypsä ”kauppojen lukkoonlyömiselle”.
Valmistunut dokumentti ”Marjoe” palkittiin vuonna 1972
parhaan dokumenttielokuvan Oscarilla. Mitään suurta vaikutusta
evankelioimisbisnekseen sillä ei ole ollut. Jumalan rahamyllyt jauhavat
edelleen mammonaa niille, jotka ovat riittävän kyynisiä käyttääkseen tavallisen
ihmisen pelkoja ja epätietoisuutta hyväkseen. Dokumentin valmistumisen jälkeen
Marjoe teki vaihtelevan uran b-luokan elokuvissa ja televisiossa (mm. Falcon
Crest). Ennen eläkkeelle jäämistään hän järjesti
hyväntekeväisyys-golfturnauksia julkkiksille ja raharikkaille n. 15 vuoden
ajan, ja pääsi siten antamaan jotain takaisin yhteisölle, jota oli ollut
käyttämässä hyväkseen.
Voimme ottaa oppia Marjoen tarinasta myös Suomen oloihin,
vaikka meillä rahankeruu uskonnon varjolla on pientä verrattuna Yhdysvaltoihin.
Kuitenkin aina, kun raha liikkuu, on syytä olla varuillaan. Kun saarnaamisen ja
uskonnollisten puheiden yhteydessä annetaan tilinumeroita, on hyvin
mahdollista, että takana on manipulaatiota ja harkittua retorista kikkailua.
Lisäksi raha ei ole suinkaan ainoa ”palkinto”, johon huijarisaarnaaja pyrkii.
Jotkut tekevät sitä saadakseen arvostusta ja statusta, jotkut tunteakseen
itsensä tärkeiksi. Jotkut voivat saada henkiset kiksinsä toisten ihmisten
tunteilla leikittelemisellä. Mahdollisia epäpuhtaita motiiveja on paljon. Kun
uskonnollinen friikkisirkus tulee kaupunkiin, on mahdollista, että kateederilla
on ammattilainen ja friikit ovat yleisössä. Uskonnon kuluttajan vastuuta on
hyvä korostaa, mutta toisaalta ihmisellä taitaa olla luontainen taipumus uskoa
uskoamiseen, halu uskoa vaikka mitä. Traagista, mutta totta.
Tästä linkistä pääsee katsomaan ”Marjoe”-dokumentin
täyspitkän version. Valitettavasti sitä ei ole tekstitetty, joten englannin
taito on tarpeen.
http://www.youtube.com/watch?v=CuX7OUrxWNA&feature=related
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti